Vuonna 1980 ilmestynyt ja pitkään suomennostaan odottanut Kiduttajan varjo aloittaa Gene Wolfen arvostetun Uuden auringon kirja -sarjan. Ensimmäisessä osassa kiduttajien kiltaan syntynyt Severian muistelee nuoruuttaan kiduttajien oppipoikana. Severian nousee oppipojasta kisälliksi, mutta rikkoo sitten killan sääntöjä ja joutuu karkotetuksi.
Tarina on erikoista tieteisfantasiaa. Äkkiseltään kirjojen maailma vaikuttaa tavanomaiselta fantasiamaailmalta, mutta tarkkaan ottaen tarina sijoittuu hyvin kaukaiseen tulevaisuuteen. Fantasiamaailmassa onkin siellä täällä futuristista teknologiaa. Wolfe on taitava maailmanrakentaja ja Severianin maailmassa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita ei ainakaan tässä ensimmäisessä kirjassa vielä selitetä.
Tyylillisesti teos on niinikään mielenkiintoinen. Wolfe kirjoittaa kiemuraista kieltä ja käyttää vaikeita sanoja. Keksittyä sanastoa on vähänlaisesti, enimmäkseen kaikki oudot ilmaukset ovat olemassaolevia, mutta hyvin vanhanaikaisia tai muista kielistä poimittuja. Wolfen erikoinen tyyli tuo kirjalle oman tunnelmansa ja osaltaan nostaa tarinan tavallisen kasvukertomuksen yläpuolelle.
Tarina, jota täydellisellä muistilla siunattu tai kirottu Severian kertoo jälkeenpäin lähes kaikkitietävänä kertojana, tyssää lopulta kuin seinään, joten seuraavaan osaan on jatkettava. Annan The Claw of the Conciliatorille vuoronsa hyvillä mielin, sen verran kiehtova Severianin tarina on. Uutena kirjaa hankkiville onkin helppo suositella jonkun kootun laitoksen, kuten Severian of the Guildin tai Shadow & Claw’n hankkimista.
Kirja on ilmestynyt suomeksikin vuonna 2012. Suomennosta en ole lukenut, joten sen laadusta en osaa sanoa muuta kuin että Johanna Vainikainen-Uusitalo on pätevä kääntäjä ja että kirja katsottiin vuonna 2013 Tähtivaeltaja-palkinnon arvoiseksi. Lienee siis laadukas.